Wow - olemmekin yksin
Ihmiskunnan kosminen yksinäisyys on saanut vahvistusta, kun ulkoavaruudesta älykästä elämää etsineen SETI-projektin toistaiseksi ainoa lupaava löytö, niin kutsuttu Wow!-signaali, on saanut todennäköisen luonnollisen selityksen. Se oli komeetan pyrstön vety.
Vaikkei kosmista yksinäisyyttä voikaa positiivisesti todistaa, se on kuitenkin falsfioitavissa, ollen näin parempi tieteellinen hypoteesi kuin "täytyyhän sitä jossakin olla". Jälkimmäinenhän johtaa epäonnistumisten jälkeen mahdollisesti loputtomiin uusiin harhaisiin yrityksiin, kun taas edellinen kumotuu heti ensimmäistä kertaa epäonnistuessaan. Viittaan Popperiin tässä.
Suosivatko jotkun uskonnolliset tai uskonnottomat aatteet tässä kysymyksessä epätieteellisempää vaihtoehtoa? Omien havaintojen perusteella näin on. Niiden merkitystä tutkimusasetelman vinoutumiseen tulisi tutkia.
Linkkejä aiheeseen
http://www.is.fi/tiede/art-2000005244840.html IS pyrkii siivoamaan tutkijoiden aiheutaman huhun tiedeyhteisön ulkopuolelle. Mielenkiintoinen yksityiskohta uutisoinnissa.
https://www.avaruus.fi/uutiset/astrobiologia/kuuluisa-wow-signaali-sai-e... Tähdet ja avaruus -lehti uutisoi aiheesta jo yli vuosi sitten.
Kuvan tekijäviite: By Credit: Big Ear Radio Observatory and North American AstroPhysical Observatory (NAAPO). - http://www.bigear.org/Wow30th/wow30th.htm, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=4568335
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)
Astronautti Timothy Kopra kertoi kauniisti maapallosta jota kuinkin seuraavasti:
Avaruudesta katsoen ymmärtää hyvin, kuinka yksin me olemmakaan sinisellä kauniilla planeetallamme mustan äärettömän pimeyden keskellä.
Kerrotaan, että Juri Gagarinilta ensimmäisenä avaruuslentäjänä kyselivät kokemuksia sekä Paavi että neuvostojohto.
Paavi kysyi: "Näitkö siellä Jumalaa?"
Vastaus: "En nähnyt"
Paavi totesi: "Niin pelkäsinkin, mutta älä kerro sitä kenellekään."
Hrutshev kysyi häneltä: "Näitkö siellä Jumalaa?"
Vastaus: "Kyllä näin"
Hrutshev totesi: "Niin pelkäsinkin, mutta älä kerro kenellekään."
jatkoa: Glenn kiersi maapallon ja Kennedy kysyi samaa. Glenn vastasi jotta joo, mutta siinä on yksi pieni ongelma. "No mikä?" "Jumala oli iso musta nainen"."John, tästä ei sitten puhuta!"
Tuo kysymys yksinolosta on aika vaikea, mikä on noteerattu muun muassa Fermin paradoksin muodossa.
Kaikenlaista apriorista on yritetty päätellä siitä, että olemme olemassa. Jos maailmankaikkeus on äärellinen, onko todennäköisesti muitakin? Siis, jos elämän kehittyminen alkusynnystä älykkäiksi olennoiksi ennen maailman tuhoutumista on melko epätodennäköistä, on ainakin alkukantaista elämää maailmankaikkeudessa todennäköisesti paljon. Toisaalta sellaisessa tilanteessa olisi hyvin epätodennäköistä, että älykästä elämää kehittyisi vain tasan kerran. Tällöin älykkään elämän tiheys maailmankaikkeudessa saattaisi olla jopa suuri. Ks. Draken yhtälö.
Toisaalta se kosmologinen rajauksenmuutos, että maailmankaikkeus on ääretön tai että maailmankaikkeuksia on äärettömästi, merkitsee että myös elämää ja älykästä elämää on äärettömän paljon. Tällöin hankaluudeksi voi tulla, ettei sitä välttämättä ole millään käytännöllisellä etäisyydellä tai samassa maailmankaikkeudessa. Draken yhtälöllä ei ole päättelyvoimaa tässä tapauksessa.
Hypoteesit äärettömästä tai äärettömän monesta maailmankaikkeudesta ovat varsin vakavasti otettavia, mikä myös selittäisi yksinäisyyden.
Tai sitten ne välttävät viestintää meidän kanssamme kuin ruttoa, koska se olisi vastuutonta. No, noita Fermin paradoksin selityksiä on monia.
Aiheeseen liittyen muutaman vuoden takaa: Ehdoton ei Maahan muuttajille, 13.10.2010.
Todennäköisyys että jossain muallakin kuin täällä meillä olisi kivestä syntynyt älykäs olio ja joka eläisi vielläpä samaan aikaan kuin me on niin pieni että ajatuksenpoikasenkin muista kaltaisistamme voidaan lopettaa turhana ajanhukkana ;@ Ollaan yksin tai ei, kumpikin ajatus varsin kauhustuttava. Mut elää täytyy, minkäs teet ;@
Yksinäisyytemme on pääteltävissä myös siitä kuinka epätodennäköistä on se mitä aurinkokuntamme historiassa on tapahtunut niin, että juuri me olemme olemassa. Vaikka planeettoja onkin tziljoonia, niin oletettavasti hyvin harvalla toisaalla alla mainitut napsahtaa kohdilleen kuten "meillä" napsahti. Jälkiviisautta toki joka jäisi toteamatta jos ei olisi napsahtunut.
Alla muutamia onnenkantamoisia jotka mahdollistivat elämän ja ihmisen. Lista olisi lähes loputon jos otettaisiin kaikki, myös useasti toistuneet onnenkantamoiset tarkasteluun mukaan.
Kosmoksen pitkään jalostuneet ominaisuudet ylipäätään ja myös ajankohta milloin seuraavat asiat tapahtuivat:
Aurinkoa edeltäneiden kahden supernovan ominaisuudet
Räjähdyspilvien muodostumis- sekä tiivistymisprosessin tapahtumat
Pilven sijainti ja muu ympäristö kuten novien kaukaisuus
Aurinkokunnan muodostuminen täsmäkelloksi suojelevine jättiplaneettoineen
Auringon tyyppi ja mieliala
Maaplaneetan muodostuminen sekä kemiallinen koostumus
Kuun syntyminen maan vakauttajaksi sekä maan magneettiset ominaisuudet
Myöhemmät asteroidi- ja komeettapommitukset mineraaleineen ja vesineen
Elämäilmiön ilmaantuminen ja sen hyvä startti
Elämän ja mineraalien vuorotteleva yhteistyö planeettamuokkauksessa
Elämäilmiön käsittämätön historia monine kehityspolkuineen kohti monisoluisia
Dinot tappaneen asteroidin täydellinen ajoitus dinojen päänmenoksi
Monihaarainen ihmisapinasuku linjoineen joista yksi johti meihin
200 000 vuotta varsin polveilevaa ihmisen historiaa
Ihmisen äly ja sen keksinnöt, jotka auttavat ja tuhoavat
13,8 miljardia vuotta jatkuvaa kehitystyötä että voimme olla juuri nyt olemassa tässä pisteessä x. Olisikohan pian jo aika lentää pesästä, on taas aivan eri pohdinnan paikka. Homma onnistuu ehkä Homo Deus ihmisversio 2.0 lta >>> https://www.nbcnews.com/mach/technology/godlike-ho...
Todennäköisyyttä on vaikea arvioida, kun ei tiedä planeettojen määrää maailmankaikkeudessa. Maailmankaikkeus kokonaisuudessaan on käsittämätön asia. Jos planeettoja on ääretön, niin elämääkin on äärettömässä määrässä planeettoja. Jo planeettoja on äärellinen määrä, niin pitäisi tietää kuinka monta ennen kuin jotenkin voisi sitä todennäköisyyttää haarukoida.
Jos pyrstötähden vety olisi syynä ko signaaliin niin väistämättä komeettojen sekä vedyn yleisyys aiheuttaisivat sen että signaaleja havaittaisiin enemmänkin.
Vety kun on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine.
Havannointikyvyn rajallisuus yhdistettynä mielikuvituksen ylittäviin etäisyyksiin ja tähtien että planeettojen määrään joita edes on mahdollista havaita nyky teknologialla on hieman huono kombinaatio tehdä päätelmiä ollaanko yksin kaikkeudessa.
Teknologia ei edes riitä siihen että voidaan 100% varmasti kertoa ettei Marsissa ole minkään asteista elämänmuotoa, saati siihen etteikö sitä ole lähimmän tähden ympäröivillä planeetoilla. Vähän huono perustelu mutta mennää tällä.
Kysymys kuuluu, mitäs sitten jos taivaalta löytyy planeetta jossa on jopa ihmisen kaltaista älyykkyyttä omaavaa elämää. Todennäköisyys on että todetaan "siellä niitä on" ja elämä jatkuu.
Yksinäisyydellä on se eräs voimaa ajava komponentti, tutkia tuntematonta ja kehittää sille työkaluja. Niin asia on ollut aikojen alusta asti kun ihminen alkoi hyödyntää ensimmäisiä työkalujaan.
Siksi olen ollut sitä mieltä, että jotkut ajautuu uskontoon ja vain siksi, että jumaluudella on helpompaa selittää liian vaikeaa asiaa, jota ei luopuessaan pystynyt selvittelemään.
Yksin olemme, tulemme olemaan kun omin aivoin opintojemme pohjalta muuta eloa etsimme. Koiranikin olisi pätevämpi uuden löytäjä. Japanialaisessa elokuvassa koirat haukkuivat ja koirani Keke otti osaa keskusteluun ennennäkemättömiensä japanialaisten kanssa.
Jos nykymenetelmin joku heisimatokainen vaikka lähimmän tähden planeetalta löytyisi, tuntisin silti olevani yksin.
SETI projektin tuloksista ei voi sanoa juuta eikä jaata kysymykseen siitä, onko elämää muuallakin kuin maapallolla. SETI projekti on ollut käynnissä vasta 18 vuotta, eli se on ehtinyt haravoida vasta 18 valovuoden mittaisen kaistaleen maailmankaikkeutta. Vertailuna voidaan todeta, että pelkästään "oma" Linnunrata galaksimme on läpimitaltaan 18 000 valovuotta.
Noin pienen otoksen perusteella on järjetöntä esittää minkäänlaisia väitteitä asiantilasta. Mahdollisen älyllisen elämän lähettämät signaalit eivät todellakaan välttämättä ole vielä ehtineet meille asti. Tai ehkä niitä ei ole vielä lähetettykään. Maapallollakin ehti olla elämää lähteestä riippuen 6 tuhatta - 4 miljardia vuotta ennen ensimmäistä ihmisen lähettämää radiosignaalia.
Tietysti se Wow-signaali kuten mikä tahansa muukin SETIn vastaanottama signaali on voinut tulla kauempaakin, mutta mitä kauempaa se on tullut, sitä aiemmin sen on pitänyt lähteä liikkeelle. Signaali on voinut tulla vaikka Linnunradan toiselta laidalta. Sen vain on silloin täytynyt lähteä liikkeelle 18 000 vuotta sitten. Ei siellä silloin välttämättä ole ollut radiolähetyksiä käyttäviä otuksia, vaan siellä on voinut olla juuri tulen keksineitä örkkejä tai alkulimassa vipeltäviä yksisoluisia.
Jos otetaan tuo 200 vuoden aikaikkuna, niin 18 vuoden kuuntelun vesiperä tarkoittaisi, että etäisyys on vähintään 3600 valovuotta eli 20% Linnunradan halkaisijasta. Ei mitenkään merkittävä ottaen huomioon, että Linnunrata ei todellakaan ole maailmankaikkeuden ainoa galaksi. Lisäksi, tuo "elämän tiheyden" laskenta olettaa, että kaikki elämä olisi kehittynyt samaa tahtia. Oletus, jonka uskallan sanoa olevan varmasti väärä.
Väittää SETI projektin havaintojen perusteella, ettei muualla maailmankaikkeudessa olisi elämää on sama kuin kastaa ongenkoukku muutamaksi sekunniksi veteen, ja todeta, että ei tässä järvessä varmaankaan kaloja ole.
Miksi kosminen yksinäisyys olisi alkuhypoteesi? Jos ajattelee matemaattiselta kannalta, niin huomioiden nykyään tunnetun maailmankaikkeuden ikä ja koko, niin ainakin minusta vaikuttaa lähes matemaattiselta mahdottomuudelta, ettei jossain päin jollekin muullekin planeetalle olisi syntynyt elämää.
Lisäys:
Eri asia tietysti on, että nämä elämää sisältävät planeetat ovat luultavasti sekä ajallisesti että paikallisesti niin kaukana toisistaan, että ne eivät ehdi saada mitään tietoa toistensa olemassaolosta. Lähiavaruudessa ja ehkä koko Linnunradalla olemme ehkä yksin, mutta emme taatusti koko maailmankaikkeudessa.
Kommentoi 24 kommenttia