Wow - olemmekin yksin

Astronautti Timothy Kopra kertoi kauniisti maapallosta jota kuinkin seuraavasti:

Avaruudesta katsoen ymmärtää hyvin, kuinka yksin me olemmakaan sinisellä kauniilla planeetallamme mustan äärettömän pimeyden keskellä.

Kerrotaan, että Juri Gagarinilta ensimmäisenä avaruuslentäjänä kyselivät kokemuksia sekä Paavi että neuvostojohto.

Paavi kysyi: "Näitkö siellä Jumalaa?"
Vastaus: "En nähnyt"
Paavi totesi: "Niin pelkäsinkin, mutta älä kerro sitä kenellekään."

Hrutshev kysyi häneltä: "Näitkö siellä Jumalaa?"
Vastaus: "Kyllä näin"
Hrutshev totesi: "Niin pelkäsinkin, mutta älä kerro kenellekään."

Tuo kysymys yksinolosta on aika vaikea, mikä on noteerattu muun muassa Fermin paradoksin muodossa.

Kaikenlaista apriorista on yritetty päätellä siitä, että olemme olemassa. Jos maailmankaikkeus on äärellinen, onko todennäköisesti muitakin? Siis, jos elämän kehittyminen alkusynnystä älykkäiksi olennoiksi ennen maailman tuhoutumista on melko epätodennäköistä, on ainakin alkukantaista elämää maailmankaikkeudessa todennäköisesti paljon. Toisaalta sellaisessa tilanteessa olisi hyvin epätodennäköistä, että älykästä elämää kehittyisi vain tasan kerran. Tällöin älykkään elämän tiheys maailmankaikkeudessa saattaisi olla jopa suuri. Ks. Draken yhtälö.

Toisaalta se kosmologinen rajauksenmuutos, että maailmankaikkeus on ääretön tai että maailmankaikkeuksia on äärettömästi, merkitsee että myös elämää ja älykästä elämää on äärettömän paljon. Tällöin hankaluudeksi voi tulla, ettei sitä välttämättä ole millään käytännöllisellä etäisyydellä tai samassa maailmankaikkeudessa. Draken yhtälöllä ei ole päättelyvoimaa tässä tapauksessa.

Hypoteesit äärettömästä tai äärettömän monesta maailmankaikkeudesta ovat varsin vakavasti otettavia, mikä myös selittäisi yksinäisyyden.

Tai sitten ne välttävät viestintää meidän kanssamme kuin ruttoa, koska se olisi vastuutonta. No, noita Fermin paradoksin selityksiä on monia.

Aiheeseen liittyen muutaman vuoden takaa: Ehdoton ei Maahan muuttajille, 13.10.2010.

Todennäköisyys että jossain muallakin kuin täällä meillä olisi kivestä syntynyt älykäs olio ja joka eläisi vielläpä samaan aikaan kuin me on niin pieni että ajatuksenpoikasenkin muista kaltaisistamme voidaan lopettaa turhana ajanhukkana ;@ Ollaan yksin tai ei, kumpikin ajatus varsin kauhustuttava. Mut elää täytyy, minkäs teet ;@

Jos pyrstötähden vety olisi syynä ko signaaliin niin väistämättä komeettojen sekä vedyn yleisyys aiheuttaisivat sen että signaaleja havaittaisiin enemmänkin.

Vety kun on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine.

Havannointikyvyn rajallisuus yhdistettynä mielikuvituksen ylittäviin etäisyyksiin ja tähtien että planeettojen määrään joita edes on mahdollista havaita nyky teknologialla on hieman huono kombinaatio tehdä päätelmiä ollaanko yksin kaikkeudessa.

Teknologia ei edes riitä siihen että voidaan 100% varmasti kertoa ettei Marsissa ole minkään asteista elämänmuotoa, saati siihen etteikö sitä ole lähimmän tähden ympäröivillä planeetoilla. Vähän huono perustelu mutta mennää tällä.

Kysymys kuuluu, mitäs sitten jos taivaalta löytyy planeetta jossa on jopa ihmisen kaltaista älyykkyyttä omaavaa elämää. Todennäköisyys on että todetaan "siellä niitä on" ja elämä jatkuu.

Yksinäisyydellä on se eräs voimaa ajava komponentti, tutkia tuntematonta ja kehittää sille työkaluja. Niin asia on ollut aikojen alusta asti kun ihminen alkoi hyödyntää ensimmäisiä työkalujaan.

Siksi olen ollut sitä mieltä, että jotkut ajautuu uskontoon ja vain siksi, että jumaluudella on helpompaa selittää liian vaikeaa asiaa, jota ei luopuessaan pystynyt selvittelemään.

Yksin olemme, tulemme olemaan kun omin aivoin opintojemme pohjalta muuta eloa etsimme. Koiranikin olisi pätevämpi uuden löytäjä. Japanialaisessa elokuvassa koirat haukkuivat ja koirani Keke otti osaa keskusteluun ennennäkemättömiensä japanialaisten kanssa.
Jos nykymenetelmin joku heisimatokainen vaikka lähimmän tähden planeetalta löytyisi, tuntisin silti olevani yksin.

SETI projektin tuloksista ei voi sanoa juuta eikä jaata kysymykseen siitä, onko elämää muuallakin kuin maapallolla. SETI projekti on ollut käynnissä vasta 18 vuotta, eli se on ehtinyt haravoida vasta 18 valovuoden mittaisen kaistaleen maailmankaikkeutta. Vertailuna voidaan todeta, että pelkästään "oma" Linnunrata galaksimme on läpimitaltaan 18 000 valovuotta.

Noin pienen otoksen perusteella on järjetöntä esittää minkäänlaisia väitteitä asiantilasta. Mahdollisen älyllisen elämän lähettämät signaalit eivät todellakaan välttämättä ole vielä ehtineet meille asti. Tai ehkä niitä ei ole vielä lähetettykään. Maapallollakin ehti olla elämää lähteestä riippuen 6 tuhatta - 4 miljardia vuotta ennen ensimmäistä ihmisen lähettämää radiosignaalia.

Kunpa ensin totuttaisiin edes siihen ajatukseen, että Afrikassakin on älykästä elämää...